Eroon eroahdistuksesta

Hankimme toisen koiramme Elmon pari vuotta sitten. Jännitimme miten saamme koirat sopeutumaan toisiinsa, sillä Roosalle toisten koirien kohtaaminen on haasteellista. Päätimme kuitenkin, että Elmo tulee osaksi omaa laumaamme ja Amichien Bonding -signaaleja käyttämällä osoitamme, että me huolehdimme myös uudesta laumanjäsenestä. Alku jännitysten (lähinnä itse jännitimme!) kaikki alkoi sujua todella hienosti. Elmo olisi halunnut olla Roosan kyljessä ja hakea Roosasta turvaa, mutta Roosa ilmoitti rouvamaisella murahduksellaan, että iholle ei ole tulemista jos hän ei itse niin halua. Hiljalleen Roosa kuitenkin alkoi suopua ja koirat alkoivat makoilla lähempänä toisiaan ja haastamaan toisiaan leikkiin. Pystyimme myös jättämään koirat kahden kesken ilman pelkoa, että ne tekisivät toisilleen jotakin. Isoksi ongelmaksi kuitenkin muodostui jättää koirat työpäivän ajaksi kahdestaan kotiin.

Roosa otti paineita Elmo-pennun kanssa kahdestaan jäämisestä ja koki eroahdistusta, vaikka Roosan oli pystynyt jättämään ennen Elmoa ongelmitta kotiin. Elmo taas kaikessa pentumaisuudessaan iski terävät naskalihampaansa mihin milloinkin ja koki myös eroahdistusta, koska vanhempikin koira oli ahdistunut yksinolosta. Elmo kasvoi kokoa ja samoin tuhot, jotka odottivat kotona. Kotoa ei ollut kiva lähteä, eikä kotiin ollut kiva tulla, koska siellä odotti aina jotakin siivottavaa.

Mikä tahansa muutos saattaa vaikuttaa koiran käytökseen. Onneksi tiedostimme tämän ja päätimme näyttää koirille entistä selvemmin, että me pidämme huolta laumasta Amichien Bonding -signaaleja käyttäen. Kiinnittimme huomiota Amichien Bonding -metodin neljään avainalueeseen ja niistä erityisesti jälleennäkemiseen. Teimme elelähtöjä eli piipahdimme korkeintaan ulko-oven takana ja tulimme takaisin ennen kuin koirat kävivät kierroksia. Emme ottaneet koiriin konktakia lähtiessä emmekä tullessa. Ei puhelua, ei katseita koiriin. Sama juttu, kun lähdimme oikeasti hetkeksi aikaa pois kotoa. Tarkistimme myös omaa pulssiamme yrittäen olla mahdollisimman rauhallisia, kun teimme lähtöä. Kotiin tultaessa emme toruneet koiria tuhoista, vaikka kuinka olisi harmittanut ja itkettänyt sulloa jälleen kerran sohvan vanutäytteitä rikkinäisten tyynyjen sisuksiin.

Tämä tuntui aika ajoin järjettömältä, mutta uskoimme siihen mitä teimme. Voin vakuuttaa, että tuo kaikki on ollut vaivan arvoista! Nykyään voimme jättää koirat hyvillä mielin kotiin ilman pelkoa, että taas ne ovat tuhonneet jotakin. Koirat saattavat ulvahtaa peräämme, mutta emme kiinnitä siihen mitään huomiota. Näin osoitamme, että kaikki on kunnossa vaikka olemmekin hetken poissa. Koirat myös rauhoittuvat nopeasti, kun tulemme kotiin. Emme edelleenkään kiinnitä niihin mitään huomiota kotiin tultaessa. Yhteiset rapsutushetket ovat sitten vähän myöhemmin, kun me itse niin haluamme. Tämä sopii hyvin koirille, sillä näin niiltä pysyy poissa paineet pitää laumasta huolta.