Nuorin koirani Elmo kasvattaa vielä massaa ympärilleen ja söisi kaikki mitä vain annetaan. Kuten olen kirjoittanut aikaisemmissa teksteissä, on Elmolla ollut myös ongelmia ruuansulatuksen kanssa ja vajausta B12-vitamiinista. Nämä seikat tekevät ruuasta entistä tärkeämmän Elmolle.
Tänään Elmo esitti ruuan äärellä suuren kysymyksen, mutta onneksi tiesin miten toimia sen kanssa. Hain koirat aitauksesta sisälle ja otin ruuat sulamaan koirille. Molemmat koirat kärkkyivät ruokaa nälissään, mutta aloin valmistaa ruokaa sitten kun olin muut hommat hoitanut - silloin kun minulle sopi. Kun aloin valmistella ruokaa niin koirat tulivat heti äärelle, joten niitä ei tarvinnut huudella paikalle. Laitoin ruuat kulhoon ja siirryin hetkeksi pois työpöydän äärestä hakeakseni talouspaperia. Elmo siirtyi kulhojen luo ja alkoi murista Roosalle osoittaen, että ruuat ovat hänen.
Ei ei, ajattelin minä ja osoitin puolestani Elmolle, että ruuat ovat vielä minun ja kumpikaan koira ei saa niihin vielä koskea. Olenhan laumanjohtaja! Siirsin Elmon tyynesti ilman puheita tai katseita koiraportin toiselle puolelle. Laitoin ruuat valmiiksi, otin keksin palan, söin sen ja annoin ruuan Roosalle ja lähdin pois, että Roosa sai syödä rauhassa. Vahvistaakseni asemaani laumanjohtajana käytin eleruokintaa. Viestini etenkin Elmolle oli hyvin selkeä: minä syön ensin ja sitten vasta on teidän vuoro. Elmolle annoin ruuan portin toisella puolella ja tein myös sille eleruokinnan. Nautin keksin palastani ja Elmolle meni perille, että se saa ruokansa kun on rauhoittunut. Hienosti nuorimies rauhoittuikin istumaan vierelleni. Kun koirat olivat syöneet, poimin kulhot pois. Koko tänä aikana käytin ainoastaan hiljaisia signaaleja ja koirat rauhoittuivat nopeasti.
Tänään Elmo esitti ruuan äärellä suuren kysymyksen, mutta onneksi tiesin miten toimia sen kanssa. Hain koirat aitauksesta sisälle ja otin ruuat sulamaan koirille. Molemmat koirat kärkkyivät ruokaa nälissään, mutta aloin valmistaa ruokaa sitten kun olin muut hommat hoitanut - silloin kun minulle sopi. Kun aloin valmistella ruokaa niin koirat tulivat heti äärelle, joten niitä ei tarvinnut huudella paikalle. Laitoin ruuat kulhoon ja siirryin hetkeksi pois työpöydän äärestä hakeakseni talouspaperia. Elmo siirtyi kulhojen luo ja alkoi murista Roosalle osoittaen, että ruuat ovat hänen.
Ei ei, ajattelin minä ja osoitin puolestani Elmolle, että ruuat ovat vielä minun ja kumpikaan koira ei saa niihin vielä koskea. Olenhan laumanjohtaja! Siirsin Elmon tyynesti ilman puheita tai katseita koiraportin toiselle puolelle. Laitoin ruuat valmiiksi, otin keksin palan, söin sen ja annoin ruuan Roosalle ja lähdin pois, että Roosa sai syödä rauhassa. Vahvistaakseni asemaani laumanjohtajana käytin eleruokintaa. Viestini etenkin Elmolle oli hyvin selkeä: minä syön ensin ja sitten vasta on teidän vuoro. Elmolle annoin ruuan portin toisella puolella ja tein myös sille eleruokinnan. Nautin keksin palastani ja Elmolle meni perille, että se saa ruokansa kun on rauhoittunut. Hienosti nuorimies rauhoittuikin istumaan vierelleni. Kun koirat olivat syöneet, poimin kulhot pois. Koko tänä aikana käytin ainoastaan hiljaisia signaaleja ja koirat rauhoittuivat nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti