Lauman koossa pitäminen

"Annetaan hyvään kotiin 2-vuotias uhmaikäinen lapsi pitovaikeuksien vuoksi. Kiire."

Facebookissa pyöri jokin aika sitten teksti, jossa verrattiin 2-vuotiasta lasta nuoreen koiraan. Tekstissä kärjistetysti esitettiin, että mitä jos laittaisit pienen lapsen pois sen ollessa hankala samalla tavalla kuin moni luopuu koirasta. Tällä haettiin sitä, että kovin moni luopuu koirasta heppoisin perustein. Se on ihan totta, että harmillisen moni luopuu koirastaan. Palstat ovat täynnä ilmoituksia, joissa haetaan uutta kotia teini-ikäiselle ja useimmiten vielä isokokoiselle koiralle. Asiaa on kuitenkin hyvä tarkastella lähemmin ennen kuin tuomitsee koirasta luopuvan perheen.

Meidän perheessä on viimeisen vuoden ajan tehty lujasti töitä, että laumamme pysyy koossa. Vanhin koiramme Roosa ei sulattanut heti sitä, että laumaamme tuli uusi jäsen, pieni esikoistyttömme. Tullessani laitokselta pieni nyytti sylissä, Roosa hypähti haukkuen minua kohti ikään kuin käskien viedä vauva sinne mistä se oli tullutkin. Minä puolestaan olin hormonihuuruissa ja leijonaemon lailla aloin suojella lastani. Roosa ei käyttäytynyt agressiivisesti, mutta se oli hyvin varauksellinen vauvaa kohtaan. Meni kuukausia ennen kuin olimme edes samassa tilassa vauvan ja Roosan kanssa. Voitte vain kuvitella kuinka paljon vuodatin kyyneleitä, koska pelkäsin, että menetän Roosan.

Vaikka itse tiedän koirista paljon niin tarvitsin ulkopuolista apua, koska olin niin väsynyt ja sokea koko tilanteelle. Luonamme kävi Ruotsista koirakuuntelija Mervi Kärki aukaisemassa silmäni. Roosa oli koko ajan lukenut minusta, että en ole täysissä voimissani ja se oli ottanut ohjat käsiinsä. Tarvittiin siis minun päätös, että laumamme tulee pysymään koossa. Aina kun olin koirien ja vauvan kanssa samassa tilassa, ryhdistäydyin yövalvomisten tuottamasta univelasta huolimatta ja osoitin koirille lempeästi, mutta itsevarmasti olevani edelleen laumanjohtaja. Jos Roosa haukkui vauvaa kohti niin ohjasin sen aina portin taakse ilman puheita. Näin osoitin Roosalle, että se joutuu heti laumasta ulos, jos käyttäytyy sopimattomasti. Askel askeleelta lähdin rakentamaan luottamusta Roosaan vauvan suhteen.

Nyt kun olen itse rauhoittunut niin Roosakin on huomattavasti rauhallisempi vauvan seurassa. Alkuaikoina Roosa luki minun jokaista elettä ja jos ryntäsin suojelemaan vauvaani niin Roosa katsoi tilanteessa olevan jotakin uhkaavaa. Kun pelissä on oma rakas pieni vauva ja omat rakkaat koirat niin on todella vaikeaa välttyä tunnekuohuilta. Samalla tavalla kuin ihmissuhteet elävät niin elävät myös suhteemme koiriin. Jos joskus olen tuominnut koirastaan luopuvan perheen, niin en tule tuomitsemaan jatkossa. Tiedän nyt miten vaikeaa voi olla sovittaa yhteen perheen koirat ja pieni vauva. Joskus voi olla yksinkertaisesti kaikkien kannalta parasta, että koira sijoitetaan uudelleen. Tärkeintä on, että sekä ihmisten että koirien hyvinvoinnista huolehditaan ja koiran uudelleen sijoittaminen tehdään harkitusti. Olen itse onnellisessa asemassa, kun olen saanut omien tietojeni lisäksi vielä tukea ja kannustusta lauman koossa pitämiseen.

Minä & muruni

Ps. Älkää uskoko kauhutarinoita siitä miten koira on purrut pientä lasta. Se saa vain aikaan huonon kehän ja negatiivisen latauksen koiria kohtaan. Koira ei ole yhtä kuin uhka lapselle. Jos ongelmia syntyy niin apua voi kysyä myös minulta.